lauantai 24. marraskuuta 2012

Ruokaklubi Kreikassa

Huomasin huomista ruokaklubia miettiessäni, että olen unohtanut kokonaan postata tunnelmat meidän itse järkkäämästä klubikerrasta! Ruokaklubi kävi Kallionkolon lisäksi nimittäin myös Kreikassa! Ainakin tunnelman ja ajatuksen tasolla.

Kreikka-teema onnistui tosi kivasti ja ilta oli ihana! Erityisen kivaa se oli sen takia, että viimeksi järkkäämästämme kerrasta jäi vähän huonoja muistoja hampaankoloon. Japani-teema ei nimittäin mennyt ihan suunnitelmien mukaan  - kovista ennakkovalmisteluista huolimatta:D Mutta nyt homma toimi, ja oli ihana saada klubilaiset ensimmäistä kertaa meille tänne Kallion koloon.







Kreikka-teeman menusta löytyi erilaisia tahnoja; muunmuassa munakoisosta valmistettua baba ganoushia sekä perinteistä tzatzikia. Niitä tarjoiltiin alkuruokina feta-yrtti-sipuli täytteisen kreikkalaisen leipäkranssin kera.








Pääruokana tarjoiltiin viinilehtikääryleitä, Karitsan jauhelihalla ja parmesanilla täytettyjä paprikoita (oli muuten taivaallisisa!!) sekä pinaatti-juusto piirakkaa, joka oli tehty filotaikinasta. Viininä oli perinteistä kreikkalaista viiniä pikantilla (tai useimpien mielestä ei-niin-pikantilla) männyn pihkan maulla höystettynä sekä hieman "helpompia" viinejä.



Jälkiruokana oli toooosi makeaa baklavaa. Myös vesipiippu alkoi porista illan tummuessa.

Jännä minkälaisia ruoka-aarteita Kreikka-teemallakin löytyi, vaikka ennakko-olettamuskin olikin aluksi, että kreikkalaiset mauy on jo aika testattuja ja ehkä hieman tylsiäkin. Toisin kävi.




keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Turku-viikonloppu

Olin viikonloppuna katsomassa kaksi keikkaa Turussa järjestettävillä Maata Näkyvissä festareilla. Paikalla oli viikonlopun aikana noin 20 000 ihmistä ja M:n kokoonpano, Audile, soitti siellä kaksi settiä. Ihan en eturivissä pomppinut kuten kaikki teinit, mutta oli silti hienoa olla mukana. Tunnelma oli katossa ja Audile hiessä... 

En itse pidä tavallisesti housesta, mutta juoksu ja sali-soittolistalta sitä kyllä löytyy...Nykyään olen huomannut, että joskus tuo "juoksu soittolista" soi puhelimessa muutenkin kuin vain juostessa. Nytkun miettii aikaa seurusteluajoista tähän päivään, niin kyllä musiikkimakuun on vaikuttanut aika paljon myös toisen mieltymykset. Kumpikin on ruvennut kuuntelemaan toisen suosikkeja, ja nykyään meiltä löytyy monta artistia joita hypetetään yhdessä. Oletteko huomanneet samaa omassa parisuhteessa?




                          (Kuvat Spixels.com)

Mun lemppari on Hold On, jonka löydätte esimerkiksi Spotifystä, mutta tässä joitakin pätkiä uusimmista audilen biiseistä AUDILE

Koska M:llä oli keikkojen tiimoilta aika paljon kaikkea härdeliä, hengasin päivät mun veljen luona, joka asuu Turussa. Sisäistin vasta nyt kuinka kaunis kaupunki Turku oikeastaan on! Se ei kyllä ollut tähän vuodenaikaan parhaimmillaan, mutta mikäpä kolkka Suomesta sitä olisi.





Illalla pelleiltiin mun veljen tilaamilla näytekehyksillä. Toisille ne sopi, toisille ei. Mä olin yks niistä, jonka kannattaisi sinnitellä viimeiseen asti ilman. Mutta monille lasit tuovat charmia ja sopivat kun nenä päähän!




Koska univelat kasvoivat viikonloppuna aika mukavasti, sunnuntai meni vain hengaillessa kotona, syödessä hyvin ja katsellessa leffoja. Sen jälkeen olikin sellainen olo, että on päästävä salille ja tehtävä jotakin järkevää. Laiskottelusta nauttii vain hetken ja sitten tuleekin jo huono omatunto. Ei siis makeaa mahan täydeltä.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Skiffer

Huomasin juuri, että liuskaluodon pitsat ovat saatavina nyt myös mantereella!!! Kirjoittelin teille kesällä ihanasta iltapäivästä skumpan ja pizzojen merkeissä Liuskaluodolla. Tekstin voit lukea täältä. Nyt samainen ravintola on avannut näköjään ovensa kaupunkiinkin! Heidän sivuilleen pääset tästä Skifferin sivut

                                                  
                                                 

Onko joku teistä ennättänyt jo kokeilla kyseistä paikkaa? Kannattaa ehdottomasti kokeilla mansikka-vuohenjuusto-pinjansiemen pizza!




perjantai 16. marraskuuta 2012

Punajuuri-homejuusto keitto

Tiedän, että punajuuri jakaa mielipiteitä varmasti hyvin rankasti, mutta itse ihastuin kertaheitolla villiin kokeiluun, joka päättyi (tälläkertaa) onnellisesti. Luulen että siitä tulee vielä kylmien talvi-iltojen bravudi.





Punajuurikeitto

Kaksi sipulia
4 valkosipulin kynttä
noin ehkä 8-10  punajuurta
kanafondia
2 kasvisliemikuutiota
1 pakettti Aura-juustoa
kermaa about 2 dl
timjamia
rosmariinia
loraus punaviinietikkaa
loraus sitruunamehua

Punajuuret ja sipulit kattilaan ja pata porisemaan. Punajuuria saa keittää aika kauan, ehkä melkein 40 minuuttia.Kaada lähes kaikki vesi pois kun padan asukit tuntuvat kypsiltä. Jätä tilkka keitinlinetä kuitenkin pataan. Lisää kerma ja soseuta sauvasekoittimella koko helahoito. Lisää mausteet, punaviinietikka, sitruunamehu ja homejuusto ja keittele vielä reilu 10 minuuttia hiljaisella lämmöllä.Keitto on parhaimmillaan kun se ei ole ihan kuumaa, vaan koostumus on hieman paksumpaa ja maut tulevat paremmin esiin.


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Päivät lyhene ja naama kalpenee

Graduprojektin aikana istuin 3/4 valveillaoloajastani kirjastossa, joten ei paljoa kiinnostanut miltä näytti tai mitä oli päällä. Jossakin vaiheessa kirjoittelua rupesin kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että käytin edelleen samaa meikkivoidetta jota käytin keskikesän päivettyneimpinä hetkinä. Kerran kirjaston vessassa huomasin peilistä tuijottavan Tukiaisen!

Silloin oli menossa hektisimmät vaiheet ja tajusin, että nyt ei ollut kertakaikkiaan aikaa lähteä primadonnailemaan kaupolle. Niimpä kirjoittelin vielä muutaman viikon omaksumassani uudessa Tuksu-roolissa ja syöksyin suoraan gradun palautettuani Make up Storeen hakenaan asiallisemman väristä meikkivoidetta. Päätös jota en kadu ;) 



Oon koittanut etsiä vuosia täydellistä meikkivoidetta, mutta en ole ollut tyytyväinen oikein mihinkään. Make up Storen Olive matta, on ollut tähän astisista löydöistäni paras. Nyt jouduin ostamaan 2 sävyä vaaleamman Vaniljan. Se on myös ihan jees, vaikkakaan ei peitä samalla lailla. Gradun palautushuumassani matkaan lähti muutakin, mm. pohjustusvoide. Ja punaista huulipunaa. Jaiks. Jaiks siitä syystä, että en edes osaa käytää huulipunaa. Etenkään voimakasta.





Nyt villikset jalkaan ja kirja kainaloon. Tunnelmaa ankean, harmaan, talvipäivän keskelle. Voi video kuinka mä vihaan marraskuuta. Voisin vaipua talviunille ja herätä sitten kun kesä on taas ovella.

Loppuun vielä yksi ihana Spotify-löytö talvi-iltojen, sohvan, kynttilöiden, sateen ja viinin seuraksi. Hän on eteläafrikkalainen Gregory Alan Isakov.



tiistai 13. marraskuuta 2012

Focacciaa ja maailmanvalloitusta

Vihaan lautapelejä joissa on monimutkaiset säännöt. Tuskastun kun unohdan ensimmäisen säännön jo siinä vaiheessa kun mulle selitetään seuraavaa sääntöä.Viime jouluna kun oli ne kovat myrskyt, meiltä meni sähköt miltein kymmeneksi tunniksi. Kun suklaaähky valtasi mielen ja kaikki oljenkorret oli käytetty, veljeni saivat minut ylipuhuttua lautapeliin nimeltä Risk. Olen vältellyt kyseistä peliä jo noin 5 vuotta, mutta siinä kynttilänvalossa innostuinkin pelistä oikein kunnolla. Nyt pimeinä syysiltoina olemme kerääntyneet muutamana iltana tänne meidän Kallion kotikoloon pelailemaan ja herkuttelemaan samalla(se on mulle ehkä edelleen se mieluisampi osuus). Etenkin kun pelikaverit toi mitä ihanempia juustoja! Ne vei mut melkein sellaiseen hurmioon, että peliskarppius kärsi ;)






Peli on historiallinen maailmanvalloituspeli - näin vaatimattomasti. Siinä valloitetaan maailmaa oman armeijan avulla ja toteutetaan erilaisia tehtäviä. Se on kuulkaas melko riemastuttava tunne, kun huomaa  omistavansa Afrikan ja Aasian ;)



Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä focacciaa. Jouduin kääntymään erään mestarileipurin puoleen (kiitos vaan Lotta!) joka kehitteli omat reseptinsä päästä, mutta neuvo, että mitä enemmän öljyä, sen parempi. Tottelin käskyä ja se toimi! Taisin tuplata alkuperäisen reseptin öljymäärän, mutta leivästä tulikin sen ansiosta pinnalta ja pohjasta ihanan rapea ja sisältä ihanan notkea.Tästä versiosta tuli tosin turhan paksu, mutta makuun se ei vaikuttanut. Estetiikkaan kylläkin. Läskileipä.



Focaccian ohjeen nappasin Glorian ruoka ja viini sivustolta.Mutta tosiaan, mikäli kokeilette, älkää säästelkö öljyä.Sivelin sitä leivälle ja taikinaan vähän joka välissä. Ja lisäsin sekaan vielä rosmariiniä ja timjamia. Leipä sopi hyvin juustojen ja viinin kaveriksi.

Focaccia
4 1/2 dl kädenlämpöistä vettä
20 g tuorehiivaa
n. 11–12 dl vehnäjauhoja
1 rkl jauhettua merisuolaa

Lisäksi
1 dl oliiviöljyä
2 tl sormisuolaa

Liuota hiiva veteen tavallisessa tai yleiskoneen kulhossa. Lisää jauhoja muutamassa erässä, kunnes taikina on kimmoisaa. Vaivaa taikinaa 5 min. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan levätä 10 min.Lisää suola ja vaivaa vielä 5 min. Jos vaivaat taikinan käsin, tuplaa aika. Voitele uunivuoka oliiviöljyllä. Painele taikina vuokaan. Peitä liinalla ja anna kohota 30–45 min.

Kytke uuni 250 asteeseen ja laita pohjalle uunipelti. Pistele kohonneen leivän pinta haarukalla. Sivele pintaan reilusti oliiviöljyä ja ripottele sormisuola pinnalle. Paista leipää uunissa ensin 3 min. Heitä sitten 2 dl vettä uunin pohjalle olevalle pellille ja jatka paistamista pari minuuttia. Heitä uuniin toiset 2 dl vettä. Laske lämpö 190 asteeseen ja paista vielä 20–25 min. Ota leipä uunista ja voitele oliiviöljyllä. Paloittele hieman jäähtyneenä.

perjantai 9. marraskuuta 2012

It`s over! Almost...

Olin koko ala-asteen tunnollinen hikipinko, mutta sitten yläasteen loppupuolella laiskuus nosti päätään ja monien suurien elämänmuutostenkin takia koulu ei enää ollut niin tärkeää. Yliopistoelämä hujahti ohi enemmän sivutoimisena harrastuksena työnteon ohessa, mutta nyt seitsemäntenä (!!!) vuotena tajusin, että jos en aio kökkiä siellä vielä toista seitsemää vuotta, niin olisi ehkä aika istua alas ja tehdä töitä opiskelujenkin eteen.

Kesän jälkeen painoin pitkää päivää ja kursin viimeiset kurssit kasaan. Istuin kirjastossa aikalailla 8-12h ja välillä tuntui, että kirjastonhoitajan väsynyt naama ja energiajuomapullo tulivat tutummiksi kuin oma mies ja yhteinen aamukahvi. Öisinkin tein gradua - unien muodossa. Kyllähän se vähän kirpaisi ja väsymystä oli ilmassa enemmän kuin tarpeeksi, mutta nyt se on hoidettu pois alta. Vihdoin.



Hassuinta on se, että vaikka odotin vain kiivaasti sitä, että voisin vihdoin unohtaa opiskelut, ikuisen huonon omantunnon lukemattomista tenttikirjoista ja stressin deadlineistä, niin siitä huolimatta gradun teko ja sen kirjoittaminen oli ihanaa. Mulla on ihan oikeasti jo ikävä sitä! Se oli jollain lailla sellainen luova prosessi, jonka aikana tunsi olevansa elossa. Vaikka ulkoisesti näytinkin graduntekoaikaan varmasti kaikkea muuta kuin elävältä :D 

Vaikka en ole koskaan ajatellut jatkavani opiskeluja tämän tutkinnon jälkeen, hyvästellessäni haikein mielin yliopiston kahvilaa, tenttisaleja ja kaunista kirjastoa, rupesin ensimmäistä kertaa miettimään, että saattaisin ehkä sittenkin joskus jatkaa opiskeluja...muodossa tai toisessa.

Käytiin juhlistamassa gradun palautusta lasillisella hyvässä seurassa.



Vielä muutama älyttömän tylsä englannin- ja ruotsinkielinen tenttikirja ja sitten se on siinä. Toivottavasti myös blogi alkaa nyt elää vähän enemmän. Suuret pahoittelut flekmaattisuudestani. Toisaalta - ette kyllä ole missanneet mitään, sillä mun elämä on ollut kohtuu tylsää viime kuukaudet.