Roadtrip 3/4

Aamulla kun lähdimme alpeilta lämpöä oli alle kymmenen astetta. Mittari nousi hiljalleen koko matkan ajan ja jokaista asteen nousua tuuletettiin. Välillä etupenkin herrojen (kuskin ja kartanlukijan) biletys alkoi huolestuttaa takapenkkiläisiä.
Kun turkoosi Garda-järvi alkoi siintää vuorien välistä, tuuletus alkoi nousta jo sellaisiin volyymeihin ja sfääreihin, että teki mieli laittaa taas kädet ristiin.

Heti kun olimme laskeutuneet Riva del Gardan kylään riuhdoimme vaattet pois niin nopeasti kun kerkesimme (allekirjoittanut vaihtoi bikinit jonkun random italialisen perheen vessassa erinäisten nolojen sattumien seurauksina joista ei tässä yhteydessä sen enempää) ja ryntäsimme rannalle.

Iloisena yllätyksenä huomasimme, että rantaa ei vuorannutkaan skandinaavinen, valkoinen läski vaan suurin osa ihmisistä oli paikallisia. Oli lauantai ja perheet olivatv saapuneet koko päiväksi eväineen rannalle. Monet viipyivät rannalla aina iltaan asti, vaikka aurinko olikin jo laskenut. Me tietenkin loistimme valkoisen ja punaisen eri sävyissä heidän keskellään.

Illalla kävimme katsastamassa paikallisen baarin, joka oli kaupungin laidalla. Tanssilattia oli rakennettu rannalle aivan aaltojen tuntumaan. Ihaninta etelässä ovat tummat, mutta lämpimät yöt. Onhan suomalaisetkin kesäyöt ihania, mutta harvoin niistä voi nauttia vuorautumatta viltteihin ja villapaitoihin.

Tämä samainen "ihana, tumma" kesäyö piti meitä yöllä myös valveilla, kun emme saaneet hotellin ilmastointia pelaamaan kunnolla. Hotellihuoneessa riitti lämpöä kylmien suomalaisten kesäöidenkin edestä.

Ensimmäinen italialainen pizza oli pettymys, mutta toisella kerralla onnisti oikein hyvin. Kaikki mun lempi täytteet: ilmakuivattu kinkku, rucola, parmesaani ja pinjan siemenet!

Vatsat täynnä pizzaa lähdimme köröttelemään haikein mielin Italiasta, läpi Itavallan kohti, Saksan alppeja. Matkaa kolmannen päivän roadtrip ajoille kertyi noin 400km.

Roadtrip part 2/4

Saksassa auton vuokraaminen on tosi edullista, etenkin kun miehet päättivät ettei vakuutusta oteta. Noh, minähän hieman nostattelin matkan aikana verenpaineita, koska olin varma, että joku kuumapää-italiaano naarmuttaa vähintäänkin parkkeeratessaan meidän auton, emmekäm tiedä edes ketä naarmuista syyttää. Kaikki meni kuitenkin onnellisesti ja kyllä käsiä ristittiinkin tiuhaan aina ennen matkaa. Kommelluksilta ei silti vältytty.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli itävallan puolella, Innsbruckissa. Siellä kävimme syömässä ja nauttimassa alppimaisemista ennenkuin suuntasimme auton nokan kohti vielä korkeampia alppeja. Seuraavat kuvat ovat Keiserista, meidän ensimmäisestä yöpaikasta.

Kävimme ostamassa iltapalaksi ihania juustoja, hedelmiä, patonkia ja viiniä. Kerkesin 2 minuuttia katsoa telkkarista jotakin paiakllista jodlaus-ohjelmaa, kunnes se vaihdettiin miesenemmistön äänin pikaisesti Lontoon olympialaisiin. 

Aamulla ei hymyilyttänyt ihan yhtä leveästi. Aamu alkoi ikävästi kun huomasimme klo 09 keskellä ei-mitään, että auton avaimet olivat hukassa. Kaikkien matkalaukut tutkittiin läpikotaisin, sain kunniatehtävän tonkia likavaatesäkit sekä roskapussinkin sisällön, mutta avaimia ei näkynyt. Lisäksi M huomasi, että myös hänen lompakkonsa oli poissa. Pojat palasivat hotellille kääntämään koko huoneen ja minä purin parkkipaikalla vielä jokaisen laukut, mutta turhaan. Paniikki alkoi pikkuhiljaa hiipimään kun tajusimme, että meillä ei ollut autovakuutusta ja todennäköisesti roadtrip päättyisi siihen, että kyyhöttäisimme alppilaaksossa muutaman päivän odottaen, että sikakallis lähetti kiikuttaisi meille autonavaimet Nürnbergistä asti.

Ainut selitys minkä keksimme tapahtuneelle oli, että joku oli hiipinyt yöllä hotellihuoneeseen (koska ovi oli auki!) ja napannut pöydällä lojuneet avaimet ja lompakon. Päätimme kuitenkin vielä kerran lähteä tutkimaan hotellihuoneen hotellin omistajan kanssa ja juuri kun olimme luovuttaneet ja jo lähdössä pois, hotellin omistaja kiskaisi verhot auki ja avaimet ja lompakko löytyivät ikkunalaudalta! Voi sitä riemun ja helpotuksen määrää!

Autossa istuminen ei tuntunut pitkäveteiseltä sillä maisemat olivat kertakaikkiaan upeat! Lisäksi meitä ilahdutti mun tekemä Spotify soittolista (joka sai vähemmän kannatusta) ja saksalainen kesähittikanava (joka sai enemmän kannatusta).

Itävallan alpeilta lähtiessämme lämpötila oli aamulla +9 ja Italiaan saapuessamme, se oli +33,5 c. Mittarilukemien alituinen kohoaminen aiheutti matkustajissa suurta hilpeyttä. Seuraavassa postauksessa matka käy siis kohti Italian ihania maisemia, mahtavaa pizzaa, maailman parasta jäätelöä ja turkoosia vettä.

Terveisiä roadtripiltä

Pitkän hiljaiseloni syy on ollut roadtripin suuntaus keski-Eurooppaan. Yksi veljistäni on siellä vaihdossa ja lähdimme moikkaamaan häntä M:n ja nuorimman veljeni kanssa. Saksan säät olivat lämpimät, mutta tosi pilviset ja siitä rohkaistuneena päätimme ekstempporee vuokrata auton ja suunnata kohti Itävallan alppeja ja Italian gigoloja  rantoja. 

Huomioon ottaen sen, että matkustin kolmen miehen kanssa, M opetteli jo heti Münchenin lentokentällä sanomaan saksaksi "Minä vihaan saksalaisia", nukuimme M:n kanssa 3 yötä 80cm patjalla lattialla, kaikki kolme miestä opettelivat sanakirjan avulla mitä värikkäämpiä saksalaisia "sivistyssanoja", elimme kebabilla ja jäätelöllä, autossa haisi pieru ja banjot soi, reissu oli mitä ihanin! Paras matkaseura ja parhaat miehet. Siis nämä omani. Aviomies ja veljeni.

Reittimme meni jotakuinkin näin: Helsinki-München-Nürnberg-Innsbruck-Keiser- Riva del Garda- Garda- Garmisch Partenkirchen- Ausburg-Nünberg-Amsterdam-Helsinki. Eli Saksa, Itävalta, Italia, Hollanti. Monta kärpästä yhdellä iskulla!

Postaan matkatunnelmia useammassa postauksessa. Tässä tunnelmia Saksasta, matkan alkupuolelta.

 Nürnbergin kaupunki pommitettiin maailmansodan aikoihin lähes maan tasalle, mutta loistavan entisöintityön seurauksena kaupunki kukoisti kauniina täynnä historian havinaa ja upeita rakennuksia. Vesistö, linnan muurit ja kauniit kirkot hallitsivat kaupungin ilmettä. Erityisen rakastunut olin kaikkiin pieniin biergardeneihin ja kuppiloihin.

Vaikka matkusteleminen on aina ihanaa, erityisen mielenkiintoista se on maissa joilla on vahva historia. Se luo matkalle erityisen perspektiivin.

Nürnbergissä me käytiin myös polkuveneilemässä. Ensiksi nautin takapenkillä kauniista maisemista ja lihavista sorsista, mutta lopulta miehiltä kävi käsky rattiin eikä uikutus auttanut - myös minä jouduin polkuhommiin. 

Arvatkaa kumpi allaolevista matkaeväskuvista oli mun, ja kumpi poikien?

Tästä alkoi roadtrippimme ensimmäinen osa kohti takana siintäviä Alppeja ja Italian aurinkoa. Seuraavassa postauksessa tunnelmia Alpeilta ja Italiasta.

Anteeksi

Rakkaat blogin lukijat, anteeksi tämä hiljaiselo! Olen palannut juuri Suomeen keski-Euroopan roadtripiltä ja tuloviikonloppu kului häissä. 

Loma oli ihana ja rentouttava ja on antanut paljon voimia ja intoa ryhtyä tulevan syksyn haasteisiin. Otan kaiken blogilusmuiluun käyttämäni ajan takaisin ja kirjoitan näppis sauhuten taas tulevat viikot postauksia täältä "Kallion konttorista". Ihanaa alkavaa viikkoa! Alppiterveisin, Magdaleena.

Ps. Tervetuloa uudet lukijat! Ihanaa kun olette löytäneet tienne tänne! :)

Mattolaituri

Nautin taas muutaman päivän maaseudun rauhasta kun M oli kavereineen RHCP:n keikalla Tallinnassa. Aamun suhasin mustikkametsässä koiran kanssa sillä seurauksella, että Robin oli saanut kauniin lilan raidoituksen kiehnätessään mustikoiden seassa ja minä...noh...olin muuten vain epämiellyttävän, hikisen ja höyrähtäneen näköinen. Mustikoita kertyi kuitenkin reilut 6 litraa suht lyhyessä ajassa. Lukijaystävällisistä syistä, en ole nyt ikuistanut aamun reissua, sillä kuvat olisivat järkyttäneet teidät;) Aamun lookkiin kuului muunmuassa pesemättömät hiukset, tuulihousut, Marimekon reikäinen raitapaita, huivi (päässä!!!) ja  liian isot kumpparit. 

Tuntuikin ihan hyvältä vähän freesiytyä ja lähteä taas takaisin kohti kaupunkia. Suhasin pikapikaa Kalion kotikoloon vaihtamaan vaatteet ja lähdin tyttöjen kanssa mattolaiturille lasilliselle.

Aluksi ilma oli ihanan kesäinen ja leuto vaikka olikin jo ilta, mutta sitten sekin hetken idylli särkyi ja tuli tosi kylmä! Onneksi mattolaiturilla oli huovat niinkuin monella muullakin ulkoilmaterdellä. Jylhät ukkospilvet värittivät taivaanrannan, mutta sadetta ei silti kuulunut. Onneksi. Auringonlaskusta ja sadepilvistä tuli ihana kontrasti ja taivaanrannan väritys näytti niin kauniilta.

Mulla oli kauhea nälkä kun marssin kotia kohden ja niinpä löysin itseni vielä hetken päästä mutustelemassa smetana-kebab- pizzaa Kallion kuppaisessa pizzeriassa. Ei mikään naisellisin valinta. Pizzeriaan asteli myös viisikymppinen mies, joka oli todella vahvassa humalassa. Kuuntelin hetken harmistuneena miehen jäätäviä juttuja ja rasistisia kommentteja pizzerian työntekijästä ja täysin tuntemattomasta syystä rohkaistuin hieman aukomaan päätä miehelle. Ukon käytös otti niin pahasti päähän, että oli pakko vilauttaa hänelle ideaa siitä, että hän lähtisi selvittämään päänsä kotiin enenkuin pilaisi muiden ihmisten päivän tökeröllä käytöksellään. Turpaanhan siinä meinasi sitten tulla ja lopulta pizzerian omistaja joutui rauhoittelemaan ukkoa ja minä livahdin pizzoineni kotiin. En tiedä mikä muhun meni. Yleinsä värisen kun haavan lehti hiljaa nurkassa tuollaisissa tilanteissa. Ja ehkä se on järkevää myös jatksossakin :D

Ps. Hei me mennään Bright colours of mine:n Nooran kanssa myymään ensi sunnuntaina 5.8.2012 klo 9-16 Hietsun kirpparille. Tulkaa moikkaamaan meitä! Nyt on putsattu ahkerasti kaappeja ja ainakin multa on tulossa 4 jätesäkillistä kamaa myyntiin! Nyt löytyy vaatteita kokoa 36-40, S-M,  pöydästä 38 !!!